Mul ei ol ennenkä tämä suviaik sopinu.

See teettä kaikenäköst kummallist. Esimerkiks mää rakastusin tulenpalavast Raumal marketis. Avomaankurkku. Mun lukijat voi muista, et avomaankurkuil o mun sialussani iha erityinen paik, mut ei mul ol koska ennen tämmöst käyny. See kurkku oli siäl laaris nii soma ja kippura ja pulleroine - ja jotenki yksin kaikkie muitten keskel. Punnittin ja ostin ja vein kotti soffatyynyn pääl. 

Orottelen helteitte ja tämän hullutukse pikast ohimenemist. Kurkut o nii lyhytikkässiäki, ei nee elä niinkä kauan ko joku kääpiöhampsteri. Syäminen tuntuis täyrelt kannipalismilt eikä sitä elävält tekis miäl hauratakka. Voi mun kurkkuystävä!