Normal 0 21 MicrosoftInternetExplorer4

 


Kui lähel ihmine voi ol onnehes kualemist, et jää viäl henkki?

Mää olen päässy puimakonen kyytti!

Tääl Rauman Lapis kotokulmil o seeki hyvä  pual, et naapurein ei oikkiastas muit olekka ko maaviljelijöi ja heijä suuri ja turvallisuurentunnet herättävi konei. Tämmöttös alkusyksyste tunnelma koko Kodiksamin kulmakunnal o jotenki sähköne, ko pelloist lähretä hakema tuatto kotti. Puimakonei hualleta ja traktorei käynnistetä.

Yks ehtopäiv, ko ei sattumoisi satanu, lähinaapuri veljekse peruuttiva puimakone ulos suulist (sen kuule kyl). Olin joskus ääne sanonu, et kyl elämäs tarttis puimakonelki sentän kerra aja. Mää läksi rynnimä veljesten peräs ja sain nee Kaukolan kyläs kii. Ja pääsin kiippemä kellase Uus Hollant nimise hytti turistiks.

Ette usko mikä kappala siäl puimurin ratios sois, ko pääsin sisäpual. Tiätyst Elonkerjuun:
Viistäköön siipeni maata, rauhassa olla en saata…

Hyttihi mentti simmossi uima-alttan trappussi, paitsi et ylöspäi. Hytis ei ollu mittä lipuntarkastajan penkki erikses, kuskil vaa oma paik. Hyvä siäl ol kykkytel ja kattel ko leikkur pyäris harttaste ja ohrantähkä vilisivä al.

Mää oppisin kaikenäköst ihmelist. Sen puimurin pöyt o 17 jala levune (see o joku perinne, ete voi asiallissi metrimitoi käyttä, ko tommossi engelsmannie mitoi) eli silt leveyrelt see nappa kittahas vilja. Kones ol ajotiatokoneki - see kerros kui mont hehtari o hurutet ja kui mont litra jyvä o saattu säiliöhö.Naapur kuskail reippas kävelyvauhris peltto ettitakasi - siin puimajärjestykses o iha oma tiatos.

Kone rupes piippama ittekses, ko säiliö ol täys. Sillo lähretti truuttaman traktorilaval nee. Jyvi tul putkest kauniste ko Oraksen kraanast!

Täsä o nyy kaikil lukijoil kotitehtävä: kui mont jyvä o 7000 litrases puimakone säiliös,  ko yhres kilos o ympär-soikiat 40 000 jyvä ja litra painaa 700 gramma? Voittajal kehui.

Nii et täält meilt o nyy tulos ohra teil koko maaha. Teette sit sämpyli taik ryystätte kalja – olkka hyvä vaa!
(Ja juur muistan, et mu itte keksimän Kodiksamia-kirjallisuuspalkinno suuruuski on 30 000 ohrakryyni.)

Ai nii. Sain myäski luvan tul oikke itte ajama puimuri vehnäpellol. Emmää kumminka nyy luvannu. Vai olisik tee äänestäny sen pualest, et mun kuulu men kuskama tommost omakotitalon kokkost laitet tääl ympärs kyli? Ei tätä runonkirjottaja ajopäiväkirjan pitämist tart niin tosisas sentä otta. Kiitoksi viäl naapurinpojil hianost elämyksest!

(Jos vähä viäl polliamp olis, nii kaaruis seljälles.)

 

Toine, mikä o viäny kans yäune, o see, et mää jourusi myymä mu runoauto Mati!

Kertakaikkias ko toisel o ajettu melkkest 200 000 kilometri, ni hiuka ruppe pelottama, et jos kumminki juur jossa Varkauren-keikan pualvälis mettätaipalel sen voima loppuva. Kyl runonkirjottajan täyty saar hualettomal miälel harhail iha misä päi maat vaa.

Mää hetke jo ajattelin, et jos Matt ei enä sopeuru uutten kottihi, ni vois ol armollist iha viär see mettähä maatuma, niinko o iankaiken teht vanhoil autoil ja pellonkoneil. Matti Nykyauto vaa o vissi 80-prosenttisest muavi. See siäl punasuuttas loimottais viäl tuhannenki vuaren pääst. Ko Matt on kumminki ajokunnos ja kuuluisa siit, et on tiistaikappale (hänes o ollu hyvi vähä mittä vioi), ni olis see jo tuhlaustaki ollu simmone mettähautamine.

Mul käve taas nii hyvä onni, et sen ost semne ihmine, ko o Mati hualtanu neuvolaikkäsest saak viime viikkoihi ja siis varmasten tiätä kaik Mati mullittelut ja sen, et enimäkses see toimi ko ihmise miäl. Tervessi siis Matil ja uurel omistajal Jannel, misä viiletättekä. Nyy mul on koulutukses uus runoauto. Sen nimi o Emma ja see on kaks vee.


O mu elämässän muutakin ko moottorei sentä.

Ensinnäki olen alottanu koulunkäymisen taas. Ammattikorkias järjestetä Taiteilija&vanhustyö -koulutus ja siäl mää istun ja haaveilen mummuje viihryttämisest. On teht yks viarailuki vanhainkotti ja siäl ol juur nii lemppiä, ko mitä mää muistinki. Olen seittemä suve nuaruuressan ollu vanhainkoreis töis ja tykänny ain kovaste. Varmaste o murhelisiaki oloi vanhuksil, mut mun kokemuksen o 95 % hyvä ja kaunis.

Mun suve viljelykset o simmottos onnistunu, et hajuhernest on tullu vahva ja kiva. Ja luumupuu kantta herelmä niinko on kantan tosa samas paikas 100 vuat. Lajikke nimi o Victoria ja lookiseste luumu ova sit varma Estellei.

 

Kaik kuva o ottanu toi taitosilmä Lappalaise Miikka.

See verra viäl liirumoitten, et erellises postis alotin en-mittä-miält olemise. Siin olen onnistunu 5-prosenttisest.

Syksyssi iloi ja riamui ja musti torvisiäni teijän poluil!

Heli