Aapine!

Aapine!

Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.

Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!




 

Rauman opettajainkoulutuslaitoksen Saara vinkkaa!

¤ Tee aapiskirjan runoista lorupussi, joilla voit hauskuttaa itseäsi ja muita sateisena päivänä tai aurinkoisen päivän kunniaksi. Kysy apua joltakin aikuiselta, jos ohje tuntuu vaikealta. Lorupussi sopii hyvin myös käytettäväksi koulussa tai esikoulussa aakkosten harjoittelussa ja miksei päiväkodissakin.

Tarvikkeet: Kartonkia, sakset, viivoitin, lyijykynä, värikyniä tai tusseja, Kangaspala, ompelukone tai silmäneula, nuppineuloja, nyöri, sekä pussin koristeluun nappeja ym.

1. Leikkaa kartongista n. 15cm x 15cm palasia niin monta, että niitä on jokaiselle runolle omansa. Ennen kuin leikkaat kartongin voit ensin viivoittimen ja lyijykynän kanssa piirtää ääriviivat. Voisi olla kivan näköistä, että runot olisivat erivärisillä kartongeilla. Kirjoita runo kartongille ja kuvita kartonki haluamallasi tavalla. Voit myös leikata jokaisen kartongin haluamaasi muotoon.

2. Runoja voi säilyttää rasiassa tai voit myös ommella lorupussin, jossa ne pysyvät tallessa. Lorupussia varten tarvitset kankaan palan, jonka voit ottaa vaikka liian pienistä tai kuluneista housuistasi. Kysy kuitenkin ensin lupa, jos et ole aivan varma.

3. Pala tulisi mitata niin, että lorukortit mahtuvat pussiin sisälle. Laita kangas kaksinkerroin ja piirrä lyijykynällä kankaalle isoimman lorukortin ääriviivat. Lisää ääriviivoihin saumanvaraa sivuille ja alareunaan 3 cm ja yläreunaan kujaa varten 5cm ja leikkaa kangaspala irti.

4. Laita kankaanpalat kaksinkerroin ja ompele sivut sekä alareuna nurjalta puolelta 1cm päästä kankaan reunasta toisiinsa kiinni ompelukoneella tai käsin neulalla ja langalla. Yläreuna jätetään auki, että lorukortit voi sieltä pujottaa pussiin sisälle. Nuppineuloja apuna käyttämällä ompelu voi olla helpompaa.


5. Käännä yläreuna kaksinkerroin niin, että sen sisälle jää kuja, jonne mahtuu pujottamaan nyörin. Ompele reuna kiinni mutta jätä nyörin pujottamista varten ompelematta n. 3cm. Muista päätellä ompeleen päät ettei sauma lähde purkautumaan.

6. Leikkaa nyöristä 45cm pitkä pätkä. Pujota lopuksi nyöri paikalleen ja solmi nyörin päät yhteen niin, että se ei pääse karkuun. Pujottamisessa voi käyttää apuna hakaneulaa.

7. Laita kortit sisälle ja kiristä pussukan suu nyöreillä. Nyt kortit ovat tallessa. Halutessasi voit toki vielä koristella pussin miten itse haluatkin mielikuvitusta käyttäen. Mukavia loruhetkiä!
 

Vielä reipas Jaana J. Isolta Kirkolta lisää käyttövinkin:


"Meillä oli joskus lasten päiväkodissa lorupussi ja se oli ahkerassa käytössä ja sen sai auki näin:

Kuka saa, kuka saa
lorupussiin kurkistaa?
Laura saa,
Laura saa
lorupussiin kurkistaa.

 

Vieläkin meidän Laura muistaa ton!"

 

 


Onk muittenki suvus tämmöst..?
Piirsin melkkest tositapaukse.

Vaik kuulunki tähä sävelkorvattoma sukku (virolaisil o nimitys epämusikaalisist: sil o astunu karhu korvan pääl eli tal on karu käpaga kõrva peale astnud), ni meinasin kumminki, et kyl muusikoittenki tarttis jotta aapis-asiast sanno. Seuravaks haastattelenki niit! Tosa erellises postaukses osion alottaki Amberlan kiva Tuula.

 

 

 


Aapishaastisvuoron saa legendaarinen laulaja ja vielä legendaarisempi Laitilan kirjastonhoitaja Tuula Amberla! Haastattelussa paljastuu mm., että Tuula oppi alle kouluikäisenä itsekseen nuotit, eikä kukaan edes huomannut!

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä?

Yksi lempikirjoistani oli  Aili Somersalon Päivikin satu ja samalta kirjailijalta myös Mestaritontun seikkailut.

Meidän kesähuvilalla oli iso hylly isän ja äidin vanhoja lastenkirjoja, joista löysin luettavaa kesäisin. Parhaat luin useampaan kertaan. Päivikin sadun ihmeellisen ja unenomaisen kuvituksen (Onni Mansnerus)  muistan vieläkin. Kirjojen kuvitukset olivat todella upeita monissa 1950-luvun lastenkirjoissa.

Hylly on edelleen paikoillaan, mutta kirjat ovat kuluneita. Äitini oli opettaja ja vei myöhemmin kirjoja  luokkaan luettavaksi. Runotytöt ja Poikien Sininen sarja ja kaikki muut saivat seuraavan sukupolven ahmimisen jälkiä.

 

 2. Muistatko miten opit lukemaan?

Opin lukemaan vasta ekaluokkalaisena koulussa. Muistan, että yritin kuusivuotiaana huijata isää ja äitiä, että osaan lukea. Luin autossa Peppi Pitkätossua viisaan näköisenä,  laitoin kirjanmerkin sivunväliin, vaikka en ymmärtänyt yhtään mitään. Nuotit sen sijaan opin päättelemällä, pimputtamalla ja laulamalla saman ikäisenä. Ja ihan vahingossa. Mutta koska meillä oli kolme lasta ja aina valtava kaaos, niin kukaan ei huomannut sitä.

3. Mitä jäi mieleen omasta aapisesta?

En oikein mitään.  Ekaluokka oli muutenkin yhtä kaaosta isossa koulussa. Kirjoittamisesta pidin paljon, koska sain vihkoon kultaisia tähtiä. Toisen luokan lukukirjasta muistan, että teimme paljon esityksiä kirjan kappaleista. Sain esittää Pikku-eukkoa ja Hammaspeikkoa ja muuta mukavaa.

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

Aki Ollikaisen Nälkävuosi kaikessa kauheudessaan on jäänyt todella hyvin mieleen.  1800-luvun nälkävuosien järjettömyys, yhteiskunnan epätasa-arvo ja kaikkien turvaverkkojen puuttuminen kansan köyhimmältä osalta on karmaisevaa luettavaa. Aloin silmäillä kirjaa myöhään illalla seisaaltani ja havahduin jossain kirjan puolessa välissä omaan elämääni, jossa kuului mennä nukkumaan. Luin kirjan saman tien loppuun.

 

Lisäkysymys: minkä aakkosen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Otan autiolle saarelle mukaan konsonantin, en missään nimessä vokaalia. Ja konsonantti on T – taistelu, totuus, tavoite (päästä saarelta jossain vaiheessa pois), terveys, turkoosi meri, taivas.

 

Tuula Amberla

 

 

 


Opettajankoulutuslaitoksen Kreetta on hyvässä tehtävävedossa!

¤ Kirjaintenmetsästystä

 Askartele aakkoset pahvista ja piirrä pahville kotipihastasi kartta. Piilota aakkosia ympäri pihaa ja merkkaa niiden paikat karttaan. Anna kartta kaverillesi ja kirjaintenmetsästys voi alkaa. Voit myös pyytää aikuista piilottamaan kirjaimet, niin pääset itsekin mukaan kirjaintenmetsästykseen. Kavereiden kanssa voitte ottaa kilpailun siitä, kuka löytää kirjaimia eniten.





Heliltä suvimatkatuliaisia: "Muistaks Heikki Koske? Syyt olis: Läns-Suame lääni entine maaherra, Tampere yliopiston ex-kansler, taannone Porin kaupunkijohtaja ja ministeriki aikanas, Haliko hakoniska! Mää tapasi häne Latvias Jurmalan rannoil ja rupesin heti änkkämä, et eik sais aakkoshaastattelu. Ja mukava juttu - Koske Heik sanos: Kyl see vaa sopi.”


(Helin ja Heikin Jurmalan rannoilla kuvasi Miikka Lappalainen)

 

1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? 

G.A. Hentyn Pyhän Markuksen leijona. Syykin on selvä: jännitystä ja romantiikkaa sopivassa suhteessa. Kun Tampereella toimiva Suomen Nuorisokirjallisuuden instituutti pyysi minua joskus vuosia sitten nimeämään oman kummikirjani, en hetkeäkään epäröinyt ilmoittaa tätä, siksi syvän vaikutuksen se aikanaan teki. Kirja on hyllyssäni vieläkin.

2)  Muistatko miten opit lukemaan?

Opin lukemaan 4,5-vuotiaana, mistä syystä pääsin syksyllä 1947 suoraan Halikon kunnan Nummen kansakoulun toiselle luokalle. 

3) Mitä jäi mieleen omasta aapisesta?

Ikävä tunnustaa, ettei tule mitään mieleen.

 

4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

 Luen paljon kaunokirjallisuutta, historiaa ja muistelmia, myös runoja – ja lisäksi myös omien alojeni kirjallisuutta. Kaunokirjallisuudessa luen kaiken sen, mitä harrastusalueistani virosta ja unkarista suomennetaan. Latvialaista kirjallisuutta ei harmiksi juurikaan käännetä suomeksi.


Mutta kun kysyit viimeistä lukuelämystä, niin ehkä syvimmän vaikutuksen tekivät Olavi Paavolaisen "Synkän yksinpuhelun" maisemakuvaukset Karjalasta, kun kirjan luin vuosikymmenten jälkeen tänä kesänä uudelleen.

 

Heikki Koski


 


 ¤ Nyt kun Aapisen tuloon on vielä pari viikkoa, on hyvä mielikuvitella, miten itse kuvittaisi aakkosrunoja. Tämän A-runon voi lukea itselle tai pikkukorville vaikka heti ja tarttua sitten kyniin ja alkaa kuvittaa kuulemaansa. Tost vaa! Vaik tekis ussema versio!

 

A


Aja,
aja,
aja!

Tulissit taas kylä,
ni rakennettais maja!

 
Ava,
ava,
ava!
Avaissiks mul ove,
mul o asioiki sata!

 
Majas
pala
valo!
Oleks koskan kuullukka
näin kummalisest talost:

Aamuvirkku apuope hukka kukkaros,
mopoauton takaluukust kurkka saparo,
alapihal Aurajoki otta aurinkko.



c) Heli Laaksonen - Aapine 2013