Aapine!
Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.
Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!
Aapishaastattelussa opejen ope!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Koulujen alkamisen kunniaksi ja sateisen päivän valoksi aapishaastatteluvuoroon kroolaa opettajien opettaja, Rauman OKL:n äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan yliopistonlehtori Juli-Anna Aerila.
Kansikuva: Gummerus
1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)
Kun olin ihan pieni isäni luki meille iltasadun joka ilta. Hän valitsi luettavaksi tselleen mieleisiä tarinoita. Hän oli taitava ja eläytyvä lukija ja rakasti itse kirjallisuutta. Kuulimmekin monenlaisia klassikkoteoksia, joista ehkä suosituimpia olivat vanhat "oikeat" Grimmin sadut ja Knuttsonin Pekka Töpöhännät. Kummissakin oli sopivasti huumoria ja jännitystä. Lisäksi niitä oli kiva kuunnella, kun tiesi tarinan kuitenkin päättyvän onnellisesti. Lisäksi muistan isäni pitäneen näistä tarinoista erityisti ja hänen lukeneen niitä matalalla äänellään. Erityisen taitava isä oli lukemaan pelottavia kohtauksia ja nautimme niistä kahden siskoni kanssa täysin rinnoin, sillä olihan lukijana oma turvallinen isämme. Muistan vieläkin, kuinka ihanan hauskaa oli oikeastaan pelätä peiton alla yhdessä siskojen kanssa.
2. Muistatko, miten opit lukemaan - tai kirjoittamaan?
Olen oppinut lukemaan ensimmäisen luokan jouluna. Sain pikkujoululahjaksi kirjan, jonka nimi oli jotakin "Annan joululahja". Se oli pienikokoinen punainen kirja,jossa oli vain vähän tekstiä. Osasin kuitenkin lukea sen ihan itse ja olin tosi innoissani ja ylpeä. Isosiskoni oli oppinut heti ekaluokan alussa lukemaan ja opin siis tavallaan lukemaan vähän myöhässä.
3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?
Parhaiten on jäänyt mieleen omat lukukokemukset lauseista tyyliin Ulla ui. Oli jotenkin niin hienoa osata ratkaista kirjainten arvoituksia. Tuli aikuinen ja tärkeä olo. Kun oli lukenut lauseen oli mahtavaa katsella ylpeänä Aapisen aiheeseen liittyviä kuvituksia.
4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?
Ulla-Leena Lundbergin Jää on sykähdyttänyt merenrantakaupungin ja Myrskyluodon Maijan ystävää viimeiseksi.
Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen on todennut, että kirjan tehtävänä on koskettaa sielua ja auttaa näin ihmistä tutustumaan kokonaisvaltaisesti itseensä. Sielun kosketuksen kuulemma tunnistaa siitä, että jää kirjan maailmaan vielä kirjan loputtuakin ja tuntee surua kirjan loppumisesta. Itselleni kävi juuri näin Jään kohdalla. Meni monta päivää, ennen kuin olin kokonaan tässä maailmassa.
Juli-Anna Aerila
Seitsemästoista tehtävä: Miten marsu muuttuu?
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Joko Aapine on hallussa? Tässä Marsu muuttu -tarinaan liittyvä tehtävä. Lue tutulle mukulalle marsusta ja pyydä häntä piirtämään hurjaksi muuttunut marsu-parka, jolla on käpälä, räpylä ja sorkka, sata hammasta ja littana pää. Voit piirtää itsekin!
Onne opintiäl!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kaikil tänä syksyn koulus alottaneil onnellist opintiät! Ohrantähki vaa - ei ohrakkei!
Heli ja Aapisväki
Kuudestoista tehtävä: siili ja sen piikit
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Jollei sade päästä ulos leikkimään, voi pelata sisällä siilin kanssa! Opekokelas Heidi Hyttisen kynästä on kotoisin lystikäs siili ja kirjaimien tulvaan innostava tehtävä. Tarvitset vain printterin - ellet sitten piirrä itse siiliäkin. Ikäsuositus: 3-109 v.
Viidettätoista viedään!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Tehtävä 15 vinkkaa urheilullis-puuhalliset aakkospihaleikit:
Tee ulkona kirjaimia lehdistä, kivistä, oksista tai hiekkakakuista. Kaikki materiaalit käyvät. Voit vaikka yrittää tehdä niin suuria kirjaimia kun mahdollista ja pihaan mahtuu.
TAI
Kirjainten päällä voi vaikka pomppia, hiipiä tai juosta. Ensin pitää tehdä suuri kirjain hyppynarusta tai vaikka hernepusseista. Kun kirjain on valmis voi kirjaimen ääriviivoja pitkin kulkea miten huvittaa, esimerkiksi hiipien tai hyppien. Tätä voi leikkiä kavereiden kanssa niin, että jokainen tekee oman etunimensä ensimmäisen kirjaimen ja kertoo kavereille miten oman kirjaimen viivoja pitkin kuuluu kulkea.
Tänään aapisväleä aktivoi Rauman OKL:n Heidi Hyttinen
Oma ankia-Aapinen löytys lastenkirjainstituutist!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Lastenkirjainstituutti Tampereel on paikoi, mist en ollu kuullukka - ja paikoi mitä ei voi unhotta!
Et täsä maas on paik, misä on kaunis järjestykses kaik lastenkirja, mitkä kustantajat vaa ikä o suastunu lähettämä - 1800-luvult saak. Sin saa mennä iha normaaliki ihmine ja suasittelen menemänki.
Elina Warstan aapiskuvanäyttely siirtys nyy sin. Lisäks olin kiva-yleisöllisel keikal siäl juur ja mul esiteltti niit loppumattomi lastenkirjahyllyi. Siäl sit näin oman Aapisenki, mink vuan 1979 sain ekaluakkalaisen etteni ja mikä oli mul ankeuressas suur pettymys. Mää miälenkiinnol siappasin sen kätteni ja toivosin, et jos see ol kumminki vaa seittemävuatia arvostelukyvyttömyyt, ettei siit tykänny.
Ei ollu. See kirja o surulline.
Tiätyst voi sanno, et mailmaki o surulline, mut jos ensmäsenäs lapse huamio kiinnitetä sihe, et äit o harmissas ko ruppe satama, ei sil ainaka oppimise iloihi ohjata.
Kaikkist tyrmävin ol kumminki Ö. Muistan jo et piänen mul tul nii haikia ja myätätuntone miäl. On talviyä, laps o yksin koton ja soitta vanhemmalles. Siäl vastata joksenki, et älä tän soittel, syä jotta ja men maate. Mut laps vaa orotta...
Kyl mää ihmettelen, et meist sen ikäluaka mukulist näinki valossi ja tervei kasvo!
***
Lastenkirjainstituutin kivat autto näyttelyn pystyttämises (käytännös siis pystyttivä kokonas ko kaik, mihe mää kosken, muuttu tahmaseks ja teippiseks) . Kiitos! Nyy o siis elo-syyskuus Elina Warstan ihanaissi aakkoskuvi nähtävän siäl! Jälles yks syy mennä.
Tampereen tapahtumie yäs ol kauhi vilinä. Taik no ei iha joka kaupas kumminka, ko kaikis ei ollu muistettu ilmotta asiakkail, et kirjailijaviarai on tulos... Kyl see hyvä muistutus ol: tiarotus ei ol mittä tehrä-jos-kerjetä-puuhastelemist, vaan toinen pual tätä kirjamailma.
Kaunei ja monilukussi asiakkai ol tullu munt moikkama ja olen siit ilosel miälel. Jotku kiärsivä mukan koko päivä, jokasen keika! Kaikil ketkä ol lounasest Suamest kotosi, mää laitin plussan esilehrel!
Kiitos - kiva ko kävitte!
Nährä sit ens viikol Turus taiteitte yäs 15.8.!
Heli
Sivu 9 / 15