Mun päälmäine harrastuksen o opetel nyhrämä kaikenäköst uut omil käpälil, kaikkist mialuite jotta pualhyärytönt. Jos tekemine mene liia järkeväks, mitä harrastamist see sit enä o. Ompelen pyheliinoist kanei. Vapaalankahuavutan. Muavailuvahamuavailen. Leikkan klasist surenkorenno muatossi kappalei ja kolvaan niit tinan kans yhte. Piirrän niin kaua sama aihet et opin (täl hetkel o harjoteltunas sinivuakko, tulppaani, sipula ja pyäriä kivi). Ja kouluttautumine o ihana! Velour-hiirikurssi, meriheinäeläinkurssi, joulukortivärkkämiskurssi o vaa muutamei esimerkei.
Mul kulkke joka pual mukan kansalaisopiston ohjelma, mist mää toiveikkaan
ympyröitten erilaissi kurssei, mihe meinan osallistu. Täsä
o esimerkei tämä vuatisist aikomuksist:
¤MAISEMAMAALAUSKURSSI KAUPPILAN UMPIPIHAN MAISEMISSA
¤LASINSULATUS
¤LAMPUNVARJOSTIN LASISTA
¤NAISTEN PUUTYÖPIIRI
¤LINNUNPÖNTÖN TEKOKURSSI
¤METALLILANKAPUNONTA
¤PAJUKURSSI
¤VENÄJÄN KIELTÄ AIKUISILLE
¤UKONTULIKUKKA, PIMPINELLIFOLIA-RYHMÄN RUUSU JA BOTAANINEN TULPPAANI
- MITÄ TIETOA NIMISTÄ
¤LAITILAN PERINNEYMPÄRISTÖJEN JA VANHOJEN PIHAPIIRIEN KASVIMAAILMA
Pitkävetto voi R-kioskeil pelata sit veikkamal, kui monel kurssil oikkiast
osallistun. Mää luulissi et kolmel (taik yhrel).
Melkke mail ko assu ja vanha talo pitele, o sen hoitamises oma vähtis. Mun piän kellanen talo o semne joskus 1910-luvul rakennettu soma tupa ja kaks -kamari -tyyppine huusholli. Keväste ja syksyste o enite puuhamist, vesitynnyreitte pesemist, kivie siirtämist, pihan krapsuttamist, pajuaira nopian kasvun siunailemist. Mittän kovi hualitellult mun pihapiirin ei kyl näyt, eikä ol tarkotuska.
Luannos lampsin ilma mittä sen kummemppi suunnitelmi. Isä o siänineuvoja ja äitki om pal siänestäny, siit o jääny pysyvä hinku syksysse mettä. Ja keväne Katariinalaakso o ihanin mitä voi!
Telkkarihi olen kyllästyny, luapusin siit valla joskus 2005 alus, ko siit tul enimmäkses paha miäl. Mää en tahro katto ihmiste riitelemist, kenenkä tappamist enkä kaalimatojen niälemiskilpailui. Joskus hotellihuanees kattelen kyl innol, milt telkkar näyttää ja mainoksetki tutkin tarkka.
Ratiost kuulustelen miälellän semssi ohjelmi, misä joku viisas ja selkiä ihmine puhele kiinnostavist asioist, Yle ykköselt niit joskus tule. Kansanmusiikin illan ääres olen ain tiistaisi, jos vaa o mahrolline. Kansanmusiikki o mul semne uus tykkääntymisen kohre. Lauri Tähkä ja Elonkerjuust see alko, halikkolaine Vissinki ol seuraava, Rymäkkä on kans jännä ja Bill Hotaki ja Kärttynä vaik.
Ja lukemine, tiätyst lukemine. Runoi ja runoi ja joskus jotta romaanejaki, kotimaissi taik virolaissi enimmäkses. Murrekirjan luven ain ko sattu kätte. Ja monenäkössi harrastekirjoi, kynttilänsulatust ja pajulinnuntaivutust. Pal ostan kirjoi ja pal lainaanki. Olen Laitlan kirjaston jatkuva murheenkryyni, ko hajen siält kottikärrykaupal kirjoi ja palauttelen niit sit pikkuhilja vuasie varrel. Mittä en ol kyl ittellen lopullisest viäny, vaik joskus o vähä voinu kestäkki.
Lempiproosakirjoi o mun patjanviarus täys:
Koivukarin Tapion Luodetuulen maa ja Missä aallot murtuvat o syrämellissi,
viissai romaanei
Jalosen Riitan Kuvittele itsellesi mies ol palkintos ansainnu
Palviaisen Jukka-Pekan kiälenkäyttö o jotta ihmellist
Tammisen Petrin vaatimattomuus o munt hurmannu mont kertta
Kivirähkin Andres on tutustumise arvone virolainen kirjailija
Kauksin Ülle kirjotta võruks maaläheissi ja taivalissi
jutui
Kaplinski Janin Kirje isälle (Kiri isale) ei unhotu
Runoilijoitki luven jatkuvast:
Erämajan Anja (Laulajan paperit on riamukkamppi ja kaaosmaisemppi
runokirjoi, mitä olen pitkä aikka lukenu)
Pyysalon Joni
Haasjoen Pauliina
Heikkosen Olli
Ihalaisen J.K.
Niemelän Reetta
Kilven Eeva
Rekolan Mirkka
Tiaisen Arja
Tiihosen Ilpo
Hakalahden Niina
Lehtosen Henry
Laineen Jarkko
Innon Markku
Korhosen Riku
Virolaisen Merja
Niittyluodon Arin Paljal kallial ja
Lempiäisen Karin Rautane raakpuu
Heikki Niskan molemmat o hianoi runokirjoi, murttel kaik.
Ja viäl:
Ollin pakinat lämmittä ja naurutta joka kert
Tikkasen Märtan ja Henrikin kirjat sykähryttää
Väinö Linna ja Eino Leino ei voi olla mainittemat
eikä Edith Södergrani, L. Onerva, Katri Vala
taik Aale Tynni taik Aaro Hellaakoski
usse luven Hilja Valtostaki, niin topakoi ja vitsikkäi naissi
häne sivuillas esiintty.
(Aika hyvi uusist kirjoist saa lisätiatto, ko käy kattomas Kiiltomato-kirjallisuussivustolt
arvostelui ja esittelyi, www.kiiltomato.net).
Semssi kirjoi, misä on pääosas oksentamine, piänten kiussamine, päihreonkelma ja muu inhorealismi, en luve.