Hei vaa ja tervetulo runoilija Laaksose Helin kotosivuil!
Katsasta kuulumiset, kirjat, keikat - lue vaikka Ajopäiväkirja-blogia
Päivänpolttavat kysymykset ratkeavat sähköpostitse: tuottaja(a)hulimaa.fi.
Vanha kunnon vieraskirjakin puksuttaa ja toki some:   

 

 

 

Hyvästi! Heli purkamas maalausnäyttelyäs Emil Cedercreutzin museost. Kuva: Tea Nurmi / Gramofoni


Kuvatairemaailman ovest o nyy kurkattu sisäl ja kiinnostavalt näytti. Kiitos kaikil, ketkä mun kanssani sen reisun teki Harjavallas: järjestämäl tiloi, kattelemal maalauksi, hankkimal teoksi! Mitä seuravaks, mihe on kuarmallinen taloi nyy sit matkal? Tiätäiski! Eletään toivos!


Olen mää kumminki kirjailija ytimi myäte ja o riamukast palata kirjojen kans huhkima. Nimittäis huhtikuun loppupual on tulos jotta vitsikäst, hullumaist, miälkuvitust muljavaist: UUS KIVIRÄHK o ilmestymäs!

Ne ketkä rakastus Andrus Kivirähkin erellisse kirja, Koiranne alkaa kohta kukkia, luultavast yäpyvä kirjakaupa oven takan, ko hyllyil saapu tämä uutuus Kun Musti muni mummon. Sain sen virost suamentta (kirjakiälel!)  ja olen iloinnu joka hetkest.

Christer Nuutisen tekemä kansikuva o juur semmone ko sisältöki:
hulluilo ja kummahuumori jyllä. Mukulil kirja o suunnattu, mut aikuset o yhtlail kiäriny naurust lattial.


Sinimustvalkone on vuas 2018 muutenki ko kirjamaailmas. Hauska, ettei tarvinnukka 100-vuatisjuhlimist lopetta: Suame merkkivuat seura Viron 100-vuatisjuhlat - 24.2.1918 he laske itsenäisyytes alkaneeks. Miälelläni mää mun Virolleni, naapurvaltiol, lempikiälel, Maarjamaal, Eesti vabariigil onnittelui lähetänki. Palju õnne, Eesti!

 

Heli, Järvi Kokla (Lipasti) ja Anja Salokannel juhlimas
Viron satavuatisuut
Suurlähetystös Hesas 27.2.2018.
Kuva: Juhani Salokannel


Tosa yläkuvas on kaks suasikki-ihmist. Mun kootut runot eli kokoelma Ole ise ilmestys Järvi Koklan kääntämänä Hiidenmaan murttel. Järvi sai sen onnistuma nii hyvi, et teoksest o jo toinenki painos loppumaisillas ja kirja valittiin Viros Vuoden kieliteko - Aasta keeletegu -listoil. Salokanteleen Anja taas ol mun pitkäaikkane kustannustoimittaja, eläkkel jo. Onneks ystävyys säily. Ja kirjahankket. Täl joukkueel on kova pusku nyy, et saatais yks miälettömä hiano teos suamennetuks - ko vaa julkasijat uskois, et ilma sitä suamalaiset ei voi elä täyspainost elämä. 


Toivos siis eletä! Siinäkin toivos, et kirja pitäís pintas, lukijat olis runssai ja riamullissi.  Esiintymissiäki on kevä aikan mul muutamei tulos: seuraile tualt Ajopäiväkirjast ja keikkasivuilt niit, mut älä jää kotti selama konei - tul föli!

Loppusuvest on tulos jotta uut jännä kans... Voitte usko, et mää kuuluttelen!

 

Vaihtaka hyvis ajois kuulolaittesse siis patterit!

 

Heli

 

 

 

Kuva: P .Linnunpää

 

Ei ol tämmöstäkä ennen käyny: munt o vissi headhuntattu! Yhten ihan tavallisen keskviikkon viime vuan mun sähköpostissani ol kutsu Harjavalla museotoiminnajohtaja Flinkmanilt, et tulissink mää heil pitämä näyttely. Mää! Heijä jumalattoma hianos museos! Joku näyttely! Mun piti kirjailija olla. Mut kuulemma hän ol mun puuhian seuraillu tääl netin pualel ja arvellu, et mun millomimmosetki asetelmat ja maalailut vois olla kiinnostavi näyttä ihmisillekki.

Tosi se onki, et munt visuaalisuus ja estetiikka ja maailman kauneus on kaua innostanu, ja seeki, et olen piirtäny-maalannu ain. Länssuamalaisen kursailun jälkke suastusin, ja siäl see ny o:

Rakas, kutsusin meil 100 viarast.
Runoilija Heli Laaksosen
maalauksia puulle ja parkkikiekolle
24.10.2017-28.2.2018
Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta


Minkälaisest aluevaltauksest KIÄLLÄN puhumast, tämä on tämmöne avaus, kurkkaus vaa uurest ovest sisäl, mitä siäl vois olla, mitä siält vois tulla.

Olen maalannu yätpäivä uussi töit ilon ja innon vallas. Näyttelytila o suur ja pensseli on piän.

http://www.harjavalta.fi/palvelut/museo/ ja https://www.facebook.com/emilcedercreutzinmuseo


Tul itte kattoma, mitä siit pitäis ajatella, et runonkirjottaja maala.

Aikka o helmikuu loppu saak 2018 ja koko valtava museo o viarailu arvone. 



Heli



(PS. Kirjahankkei en ol hyljämäs. Orottakas vaa vuat 2018 ja sitä kirjainten tulva. Laittaka haavi al  jo valmiks!)


 


 
Suomi 100 -tuatteitte joukko o liittyny naapurin puskist kerätty farelmahillo. Kuva ja innovaatio: HL

 

Munst tämä juhlavuas o ollu hyvä.


Tuntu, et ihmise ova virkusemppi ja ilosemppi ko enne - voisik olla sil taval, et kaik tuhannet kulttuuririannot, mitä on tänä vuan ekstrapoonuksena järjestetty, on tuanu valo ja keviä miält? Jatketa samal polul.


Lapin löylypäivil 2017
Heli ja Rauman kulttuurin valonliaskat Ala-Äijälän Pia ja Kuparin Risto

(Kuva: Miikka Lappalainen)

 

Kesäteattersuvi o mul nyy takan (kiitos kaikil kävijöil!) ja eres kaikelaissi uussi ja orottamattomi ja vanhoi ja orotetui tekemissi. On siveltime ja kynän heiluttamist tiaros. Korva tarkkan, mun oma väkeni!

 

Heli

 

 

 


Kuva Samppalinnan kesäteatterin pyörivästä katsomosta ja sanamaija Helistä: Miikka Lappalainen


Nyy se jo pyäri: Eloheinäkesä-Eloheinäkesä-Eloheinäkesä ja Samppalinnan liikkuva katsomo!

Hyppä upouure suvikomedian föli, 15.6.-22.7.2017 o aik, Turun Samppalinnan kesäteatter on paik.
Kirjottajin Laaksose Heli ja Sankarin Heikki. Uut musiikki tek Lauri Tähkä.

http://www.samppalinnanteatteri.fi/eloheinakesa

 

Eloheinäkesän pressitilaisuudessa käsikirjoittaja päähenkilöineen:
Jarmo Koski Juhanne Vatulana ja Markku Huhtamo Puali Takamatkana.

Kuva: Titta Holanne / Gramofoni


Syräntalvel jo suven matkoi suunnitella, teatterlipui tilata, keikoi kuikuilla. Sen tähre muntki on kiiruust komennettu vaan kirjottama, et saan kesäkuuks valmiiks tekstit. Täsä alkuvuan mul o nimittäis suuruurastuksena tyän al näytelm Turkku, Samppalinnan suurel kesäteatteril, se on se yks Turun kukkuloitten kaunistuksist, ison myllyn al.


Näytelmän nimi o Eloheinäkesä, elämänkaaren kuvaus, kellon kääntämine kulkema vastpäivä. Fölis o semmossi henkilöi ko Juhanne Vatula, Puali Takamatka, Pike Niikseen, Kike Toinihavu, Pille Vanatallinn... Jo nimist voi huamata, et kysymykses o ankara ja vakava esitys, niinko kaik mun tähäsaakkasistaki. Eli komediallist o jälles tulos. Luves lissä Ajopäiväkirjast. Teattermiäs Heikki Sankari o siin mukan - hän pitä huale mm. siit, et näytelmä ei ol läpitte lounaismurtteine, vaik emmää kokonas kiälestäni luavu!

Tämän suhteellisen suvikomedian liput o jo myynnis -  ja niitte jäljil pääse tualt:

 

 

Vanhaks ei ol menny viäl viimesimmät kirjatka, Sylvia, Tuija ja Laulava patja (aikusil!) ja Wallinin Elinan kans tehty Semmoset ja Tommoset, Tapleti arvotus (mukulil!). Varma sul ne jo onki, mut jos viäl puuttu, ja kirjakaupas ei ollu, ni tila vaa, muin miähin, tualt meijän tilausosotteest: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.  Siält vasta iha oikkia ihmine, ja sin voi kirjotta vaik näi: "Hei vaa, mää olen Omanimi, ja tykkäissin tilata Sylvian ja Tuijan kotti, ja toisen viäl kavereil. 22 e + 22 e ne olis kaikkines yhteensä. Mun osotteeni olis tämmöne: Oma Osote. Ai nii, viäl kummilapsel tilaissin sen Tapleti arvotukse, se tais olla 24 e." Täl taval ko toimi, ni kirjat - misä o nimmari! - tule laskun kans kotti, postipoika otta oman  osuutes tiätty, ei he talkkoil kuljeta.

Kuva: Karri Laihonen

Tapleti arvotus mukulil, Sylva ja Tuija aikusil, Walliini ja Laaksone kaikil valomiälisil.

 

 

Mitä muut o, onk keikoi, kosk tulet meijän kylil, mitä uut?
Suunnitelmi o - uusist kirjoistaki, ihme kyl - ja jottan pikkukeikoi o muutamei, isomppan kiartuesse ei ol viäl tullu SUURT oivallust.


Toukohuhtimaaliskuus olen viissamp aikomuksissani.


Heli

 

 

Kuva Samppalinnan kesäteatterin maamerkkimyllyltä: Miikka Lappalainen




Asetelma: H.L. Kuva: Miikka Lappalainen


Tänä vuan - kaikkin vuasin - ottaka ilo kyytti, ko see tule vasta. Ja jollei tul, ni lähtekä hakema, jossain tiä varres se lifta.


2017 on tulos tuhanssi tilaisuuksi, esityksi, julkasui, taitoje näyttei. Muist lähte kattoma, kuulustelema, kehuma, riamuittema, Suamemaa erikoisuuksi ihmettelemä. Tempasijoi ja tekijöi o iso liuta - ja meijän kaikkie unelma ja haave o see, et katsomo pullistelis, et yleisö virtais, et juur sää tulet paikal.

 

Ittekkä en viäl tiär, mitä kaikelaist o eres, mut monemoist o meinaukses, niist sit taas käyn huutelemas
tual keikat-sivuil ja fb:s kans.

 

 

 Näkymissi siis ympärs maat ja onnellist elo-olo 2017!

 

Heli

 

 

 

Kyl ain oliki... Tämä vuas 2016!

Sylvian ja Tuijan elonalotus, kuarma-autokortin suaritus, oman kuarmurin hankkimine, kustantamo perustamine, monemoisten tekstien kirjottamine, keikkojen kurvaamine, Haliko eläkeläisten kunniajäsenyysdiplomi... En voi elämäl heittä syytöst, et olis ollu ykstotist. 


Kaikkin päivin ei ol ollu kirkas visio eikä selvä peli. Puntti on tutissu, otta o ollu krympys, autot o jääny vino parkkiruutuihi ja pimiäl pihamaal epäusko o laittanu jalkka kulkevan ette. Valon päivi o ollu myäski, lukijoitte lämpimi käpäli mun käsissäni ja vanhan miähen hellä mutina pensa-asemal tankates: "Mitä meijä runoilija."


Päälmäisen jäi ainaki kolmeneljäsosa-varma tunne siit, et kirjottamine ja runokeikkailemine o sentä yks mailman viihryttävimist ammateist. Vaik elanto on palapelinpalan pualikkaan kokosin hippusin mailmal ja mailman teitte varsil, niit on kiinnostava ajella kokkomas.


Lukijoil - elannon antajil, vimman tuajil ja viimekätisil voiman lähteil - piirrän tänäki vuan ilma suuri syrämenkuvi tähtisäretikun kans ja toivotan: pysykä kirjojen paris nyy ja ain!


Nyy ko on käsil 2017, meijän oman maan juhlavuas, koiteta pittä siit hyvä hual. Jokast järjestävä ihmist kohta sais olla kakskymment semmost, ketä olis innokas ja ilone yleisöks ilmottautunu. Muistaka siis myäskin mennä tapahtumi, mitä teit varte järjestetä, yhty yhteislauluihi, kehu ain sillon ko kehumist o ja moitti vaa jos on kauhia pakko.


Mitä ikinä meinatteka: onne ja lykky ja myätätuult!



Heli

 

 

 
                 c) Kuva ja teksti: Heli Laaksonen 2016